Talvi ja sen tuomat haasteet kengityksen suhteen

Vessun kengättömyys etusten osalta siis loppui syksyllä kun oikea etukavio lähti pahasti halkeamaan varpaalta. Kengittäjän kanssa tultiin siihen tulokseen että laitetaan edestä kenkään ja sillä selvä. Toisekseen etusia oli muutoinkin hankala kengättä pitää kun hevonen tekee mitä ilmeisemmin sivutöikseen maansiirto- ja kaivinkonehommia  kun katseli koko varpaan leveydeltä nysäksi viilattua kaviota. Kengitys sujui pitkän tauon jälkeen erittäin mallikkaasti. Ainahan näin ei ole ollut ja suurin syy on ollut se että hevosella kemiat ei kengittäjän kanssa ole pelanneet. Nykyinen kengittäjämme on aivan huippu rauhallinen ja hevonen on hänen kanssaan hyvin asiallinen ja helppo laittaa.

Ensimmäisen kengitysvälin aikana huomasi miten paljon jalan liikerataa muuttaa lyhyt ja epätasapainossa oleva kavio. Vessulla on aina kengät kuluneet edestä enemmän kuin takaa mutta nyt jalka tuli sen verran hassussa kulmassa alas että kenkäkin kului varpaalta puhki. Kengitysväli pidettiin tarkoituksella suhteellisen pitkänä eli 9 viikkoa sinniteltiin samoilla kengillä. Kavio tuona aikana kasvoikin nopeasti ja toisen kengityksen aikana oli jo reilusti ainesta mitä vuolla.

Oikeassa etukaviossa ollut halkeama paljastuikin todella syväksi. Vieläkään ei saatu kaikkea vuoltua pois. Oli pakko ottaa ihan kuvia millainen se on ollut. Muutama kengitysväli varmaankin vielä menee, jotta huono osa kasvaa kokonaan pois.

Halkeama kaviossa on ylettynyt hyvin syvälle.

Ehjän kavion pintaa.

Ja sitten se meikäläisen mieltä eniten painava asia kengässä olevan hevosen kanssa on ne surullisen kuuluisat hokkivammat talviaikaan. Päädyimme alkuun laittamaan normaalia matalamman hokin talvikenkään ja sovimme että vaihdan sitten lumen tultua sille vähän pidemmät tilalle. Nyt lunta on sen verran että tänään kentällä ratsastaessani huomasin että on aika laittaa järeämpää kalustoa alle. Kaikki jäsenet ristissä toivon että se nyt maltaa olla niiden kanssa riehumatta.

Takakavioden kohdalta käytiin taas keskustelua että mitä niiden kanssa tehdään. Laitetaanko kenkään vai ei. Pohdin tätä asiaa joka kengitys kerran lähestyessä. Ja taas päädyttiin siihen, että jos niin sanotusti kahdesta pahasta täytyy valita pienempi paha niin jätetään kengättä. Suhailee tarhassa taas välillä siihen malliin että saa nyt ainakin hetken vielä olla nakuna. Ja jos se tilanne tulee että kengät on laitettava niin sitten viritellään sinne vähän erilaista hokkia kuin normaalisti. Takakaviot ovat muutoin hyvät mutta tarhan pohjan vaihtuessa nurmipohjasta karkeaan hiekkaan se tietenkin tarkoittaa sitä että kavio kuluu todella paljon. Nyt kuitenkin lumen tultua kavio pääsee taas kasvamaan enemmän.

Sen kummempia ajattelematta en edes miettinyt tilsakumien laittoa talvikenkiä laitettaessa ja eihän niitä siellä nyt sitten ole. Olikohan peräti heti samalla viikolla kun se lumi sitten sieltä maahan sateli. Meillä on hyvin hienoa hiekkaa kentällä ja se on lumen kanssa sekoittuessaan sitten todella hyvin paakkuntuvaa. Saaran ensimmäinen meille pitämä valmennus oli tilsojen kannalta yhtä helvettiä. En edes jaksanut enää laskea miten monta kertaa tunnin aikana jouduin tulemaan selästä alas ja hakkaamaan tilsat irti. Sai täti ainakin treeniä :) Onnesta joku viisas on keksinyt eri variaatioita tilsojen ehkäisemiseksi. Olin joskus törmännyt netissä pyöriessäni sellaisiin irtotilsakumeihin. Kukaan tutuista ei tiennyt niistä mitään ja kaikki faktat niiden toimimisesta tai toimimattomuudesta jäi nettitekstien varaan. Seuraavaan kengitykseen oli kuitenkin vielä niin monta viikkoa aikaa että aloin kyseistä tuotetta etsimään. Apu löytyikin läheltä sillä niitä oli myynnissä Hööksissä joka on aivan lähellä.

Alkuun en ollut kovin toiveikas niiden toimivuuden suhteen mutta täytyy sanoa että yllätys oli erittäin positiivinen. Kaiken lisäksi ne ovat paljon kavioystävällisemmät kuin normaalit kengän ja kavion väliin tulevat perinteiset  tilsakumit. Ja jotta asiat ei täysin helpoiksi muutu niin näiden irtokumien kanssa joutuu tekemään vähän enemmän kyllä töitä. Tuote on nimeltään PolarPad. Myynnissä yhtä kokoa josta sitten leikataan sopivan kokoiset lätkät kunkin tarpeeseen. Ainakin muovi on kestävää sillä sen leikkaaminen hyvilläkin saksilla kävi ihan työstä. Kumissa on metalliset kiinnikkeet joilla ne tulevat kärkihokkeihin kiinni. Tuotteen asennus siis vaatii kärkihokkien irroittamisen ja takaisin ruuvaamisen. Sinänsä helppo homma ja ainakin itse muutoinkin aina tasaisin väliajoin kiristelen hokkeja. Suositus näiden kanssa on että vähintään kolmen päivän välein lätkä joko otetaan irti tai sitten kavion ja kumin välinen osuus puhdistetaan kunnolla esim vesipesulla. Kengättömyyden ja sädemätäepisodien aikana kavion hoito on ollut niin aikaa vievää puuhaa että enää ei yksien kärkihokkien ruuvaaminen suuntaan tai toiseen tunnu missään. Kumit on olleet alla nyt viikon verran ja ovat kyllä osoittautuneet toimiviksi. Taidan hoitaa jatkossakin tilsattomuuden näiden avulla. Tossujen kanssahan tilsaongelmaa ei edes tule, joten meillä näitä tarvitaan vain etujaloissa.

Pala leikattu sopivan kokoiseksi ja kiinnitetty kärkihokkeihin.

Vessu testaa tuotetta.

Tilsoja ei jäänyt. Ennen näitä lätkiä samana päivänä, aiempi lenkki keskeytyi hitonmoisiin tilsoihin joilla ei pystyssä pysynyt. Näillä lunta kerääntyy pieni määrä mutta se irtoaa kavion pohjasta saman tein.

Tykkään!