Päivät vaihtelevat suuresti eli joskus pystyn jopa hetken istumaan kunnolla mutta sitten saattaa taas mennä viikko kausia että ranka ei taivu mihinkään suuntaan.
Edellisen hevosen kanssa en päässyt tekemään juuri mitään kun se oli koko ajan rikki. Nyt kun on sitten kunnossa oleva hevonen alla niin itse on siinä kunnossa ettei mikään onnistu. Ei mene aina nallekarkit tasan. Monesti suutuspäissäni ajattelen että lopetan koko ratsastamisen mutta aina huomaan istuvani uudelleen selässä. En minä tätä touhua oikeasti pystyisi koskaan lopettamaan.
Valmentautunut en ole pariin vuoteen ja sen kyllä huomaa. Työmaata riittää ja hammasta purren olen päättänyt että jonain päivänä saan vielä kropan toimimaan niin että pystyn ratsastamaan "oikeasti". Jatkuvat kiputilat ovat aiheuttaneet kroppaan virheasentoja, joista lantion vinoutuminen on ollut suurin haaste ratsastaessa. Lantio kun on se palikka jonka päälle koko istunta rakentuu. Jos lantio ei toimi oikealla tavalla, ei toimi mikään muukaan osa.
Nyt muuton jälkeen on taas motivaatio kasvanut ratsastuksen suhteen. Olen ratsastanut useita kertoja viikossa vaikkakin vaihtelevalla menestyksellä. Naapuritallilla järjestetään useamman kerran vuodessa harjoituskoulukilpailuja ja nyt onkin taas jotain tavoitetta ratsastuksen suhteen. Tässä vaiheessa kun taas opetellaan niin sanotusti ratsastamaan uudelleen on motivaation ylläpitäminen äärettömän tärkeätä. Nyt talvella ratsastetaan kolmen osakilpailun Dressage Winter Masters kokonaisuus. Ensimmäiset kisat on takana ja kyllä se olikin mukavaa pitkän tauon jälkeen. Edellisistä kisoista ehti jo reilu vuosi vierähtää. Ensimmäisessä osakilpailussa menimme Harrasteluokan kouluohjelman 2009 sekä Aikuisohjelman. Ennen kisoja treenattiin peräti kolme kertaa, joten ei ihan tuo määrä ratsastusta riitä. Harrasteessa sijoituimme ensimmäisiksi jollain ihmeellä ja aikuisohjelmassa hevonen rikkoi laukalle useamman kerran ja olimme viidensiä.
 |
| JCC:n harjoituskisojen palkintojen jaossa. |
Vessu on äärimmäisen herkkä istunnalle ja karkaa alta heti jos alan jäkittämään selässä. Se kuumenee ja alkaa protestoimaan kuolaimeen purren heti kun oma kehon hallinta murenee. Nyt olen aloittanut projektin "romu ratsastaja kuntoon" ja tavoitteena on istua selässä hevosta häiritsemättä. Onnistuu tai ei mutta yrittänyttä ei laiteta. Alkaa ärsyttämään kun noin kaksi ratsastuskertaa kymmenestä ehkä jotenkin onnistuu. Loput kahdeksan yleensä päättyy äärimmäiseen ketutukseen ja joskus jopa itkuun.
Ensimmäinen valmennustunti on nyt takana ja oli ihanaa kun löytyi opettaja joka osaa pala palalta korjata tällaisen rautakangen istuntaa. Meitä käy opettamassa Riding Fysion Saara Uusitalo. Todella hyvä ja selkeä opettaja joka osaa hommansa erittäin hyvin. Ongelmanani on ollut tuo lantion vinous ja etukumarassa kenottaminen. Tätä etukumaraa olen ihmetellyt että mistä se johtuu mutta Saara pyysi kiinnittämään huomiota vasempaan nilkkaani, joka jännittyneenä siirtä koko pohkeen taakse ja nostaa kantapään ylös. Ja kun kantapää on ylhäällä muuttuu oma painopisteeni eteen aiheuttaen etukumaran asennon. Kun jalan asento korjattiin muuttui istunta suoremmaksi. Yhden tunnin aikana sain niin hyviä oivalluksia siitä miten pystyn korjaamaan lantion asentoa. Kun lantio ja jalat saatiin toimimaan paremmin muuttui myös käden asento paremmaksi. Vasen käsi kun tuppaa työntymään olkapäätä myöden eteen. Hevonen oli myöskin mielissään ratsastajan istuntamuutoksesta ja alkoi kulkemaan tasaisesti ja tyytyväisesti pärskien mitä se ei kovin usein tee. Näitä lisää ja paljon kiitos!
Viikon päästä ratsastetaan jo toinen osakilpailu ja aina yhtä ajoissa liikeenteessä kun olen niin taas järjestin itseni tilanteeseen jossa pitää viikossa kehitellä omavalintainen helppo c/b tasoinen kür ohjelma ja opetella se vielä ratsastamaankin. Aikaa tämän valmisteluun on ollut yli kolme viikkoa. Kun ei opi niin ei opi.
 |
| Entisen tallin kentällä vierailemassa. |
 |
| Omalla kentällä ravailua. Tässä näkyy nyt se mitä jännittynyt nilkka aiheuttaa koko istunnalle. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti