Hevosen kengät ja kavion hoito

Siinä vaiheessa kun pystyy opiskelemaan hevosen jalan anatomiaa ihan livenä hoitaessaan luuhun saakka olevia hokkikenkien aiheuttamia vammoja, alkaa miettimään eri vaihtoehtoja jolla hevosen jalat saisi pysymään ehjinä. Tarhasuojat on tietenkin yksi vaihtoehto mutta itse päädyin totaaliin kengättömyyteen.
Vaihtoehtoja tutkailtuani otin yhteyttä Vainikan Aitta nimiseen yritykseen joka on kengättömyyteen erikoistunut yritys. Heidän nettisivuiltaan sain paljon tietoa kengättömistä hevosista ja luin hevosten omistajien kokemuksia kengättömyydestä.

Tullessaan minulle, Vessu oli kengättä. Se laitettiin ensimmäisen kerran kenkään sen ollessa kuusi vuotias. Kun Vessu tuli suomeen sillä oli hyvät ja vahvat kaviot, jonka vuoksi aloinkin eri vaihtoehtoja miettiessäni kallistua vahvasti kengättömyyden puolelle.
Kengättömyys lähti käyntiin suhteellisen hyvin. Hevonen toki arkoi kavioitaan alkuun jonkin verran ennen kuin anturat vahvistuivat mutta pärjäsimme kuitenkin hyvin. Melko pian kengättömyyteen siirryttyämme ostin hevoselle kengättömille kavioille tarkoitetut bootsit.

Bootseja on saatavilla useammaltakin valmistajalta. Tunnetuimmat ehkä Cavallo ja Easycare. Meillä käytössä on Cavallon Simple Bootsit. Kätevät tohvelit joihin asensin talven liukkaita varten nastat pohjaan. Alkuun tossujen pukeminen vaati totuttelemista laittajalta mutta hevonen oli ne jalassaan kuin konkari konsanaan. Nämä tossut ovat pysyneet vauhdissa kuin vauhdissa jalassa ja lumihangessakin sai päästää menemään ihan kunnolla. Toki kuraisaan aikaan niiden huolto vei aikaa rutkasti ja monesti kirosin koko tossut maan rakoon. Niissä siis on hyvät ja huonot puolensa. Vessulla ei ole muita bootseja kuin Simplet olleet käytössä.

Upo uudet tohvelit

Liukkaita varten asensin pohjiin 10kpl nastoja/ tossu

Kengättömyys jakaa hevosihmiset moneen ryhmään. Joku ei näe muuta oikeata keinoa kuin rautakengät ja toiset taas eivät ymmärrä miten joku voi hevosensa jalkaan rautaa laittaa. Itselleni kengättömyys oli aivan uusi asia ja jouduin siihen perehtymään todella paljon siinä vaiheessa kun hevonen luopui rautakengistään.

Oma kantani on että jos hevonen pärjää ilman rautakengän tuomaa suojaa se todellakin on kaviomekanismin kannalta hyvä asia. Omani olisin halunnut pitää kokonaan ilman kenkiä mutta nyt alkusyksystä tamman toinen etukavio lähti halkemaan varpaalta siinä laajuudessa että kengittäjän kanssa päädyimme laittamaan sen edestä kenkään. Hevonen siis pärjäsi mainiosti ilman kenkiä lähes vuoden ajan. Laidunkauden lopulla tamma alkoi arkoa kavioitaan ja kavioaines muuttui halkeilevaksi. Syytä tähän en ole keksinyt. Takakaviot ovat edelleen hyvät ja niiltä osin tamma eleleekin takakaviot "nakuina" edelleen. Nyt tallinvaihdon yhteydessä tarhan pohja muuttui savesta hiekaksi ja takakaviot ovat kuluneet uudella pohjalla todella paljon. Nyt mietinnässä onkin että miten takasten kengättömyys jatkuu vai joudunko laittamaan sen takaakin takaisin kenkään.

Pyörittelen päässäni kauhukuvia talvesta ja mahdollisista hokkikenkien aiheuttamista vammoista takajaloissa. Mieli tekisi pitää se edelleen kengättömänä mutta katsotaan miten asia ratkeaa.

Vaikka kengät ja kengättömyys on aiheuttaneet molemmat osaltaan harmaita hiuksia niin täytyy sanoa että en olisi varmaan koskaan tullut pohtineeksi niin paljon kavion toimintaa ja sen hoitoa kuin mitä kengätön kavio on vaatinut. Lähes vuoden kestäneen kengättömyyden aikana seppä vuoli kaviot 2-3 kertaa ja muutoin hoidin ne itse. Opettelin raspin ja vuolupuukon käytön ja kengätöntä kaviota todellakin täytyy hoitaa. Raspi kädessä huomasin olevani useamman kerran viikossa ja siitä tuli luonnollinen rutiini. Oman hevosen kaviot tulevat todella tutuiksi ja niihin alkaa kiinnittämään huomiota aivan eri tavalla. Pienetkin muutokset huomaa todella helposti.

Vessun kanssa kengättömyys oli haaste siltä osin että se kuopi etukaviot varpaalta aivan tyystin betonilattiaan. Aina kun kavio kasvoi ja näytti siltä että se alkaa olemaan normi mitoissaan niin neiti päätti tehdä omatoimisen pedikyyrin. Vuoden aikan kavioaines muuttui todella paljon. Nykyisellään kavio on aika kova ja raspinkin kanssa saa tehdä tosissaan töitä.

Vej ja mittauspuuhat bootsejan varten kengättömyyden alussa marraskuussa 2012

Marraskuu 2012

Vej syksyllä 2013

Takakavio syksyllä 2013. Kaunis ja toimiva kavio.

Kaviot syyskuussa 2013 tuoreen itsesuoritetun raspauksen jäljiltä. Oej:sta huomaa alkavan halkeaman varpaalta.

Oej:n halkeama varpaalla joka aiheutti kengityksen eteen. Kuvassa näkyy myös säde jossa jyllää sädemätä.

SÄDEMÄTÄ , pirullinen ja sitkeä vaiva!

Kesällä 2012 alkoi oikean etujalan säde näyttämään oudolta. Hevonen arkoi jalkaa ja syyksi paljastui kaviossa muhiva sädemätä. Syksyn ja märkien kelien alkaessa ei kestänyt kauankaan kun sädemätä oli kolmessa kaviossa. Sädemätä on ilmeisesti tietynlainen sienen aiheuttama infektio joka pesiytyy säteeseen tuhoten tervettä kudosta. Säde alkaa haisemaan ja kantapallojen uurros alkaa syventyä radikaalisti. Säde on todella kipeä ja hevonen saattaa pahimmillaan ontua jalkojaan sädemädän vuoksi.

Eli taas oli uusi vaiva jonka hoitomuotoihin oli tutustuttava. Keinoja tämän sairauden peittoamiseen on monia. Aineita on moneen lähtöön ja jotkut kengittäjät polttavatkin sädeuurroksen kiinni. Uusimpana ja erikoisempana pidin sitä että sädeuurros ensin poltetaan "kiinni" jonka jälkeen kavion pohjaan ruiskutetaan silikonia, jonka päälle tulee pohjallinen ja siihen kenkä päälle. Tässä ilmeisesti myös haetaan hapetonta olosuhdetta säteelle mutta omaan korvaan kuulostaa oudolta. Miten uurrosta pystyy tarkkailemaan jos se on peitetty ja mitä sitten jos hapeton olosuhde pettää.

Itse kokeilin kaiken maailman tökötit ilman apua kunnes kengittäjä neuvoi tervan ja tappuran käytön. Sädeuurros puhdistetaan ensin kunnolla. Kavio pestään esim. harjalla ja sädeuurros puhdistetaan hyvin. Itse puhdistan sädeuurroksen pesun jälkeen vielä pintelistä leikatulla palalla joka on kostutettu desinfektioaineeseen. Pintelisuikaleella sädeuurros puhdistetaan kuten käytettäisiin hammaslankaa. Uurros on oikeasti pahimmillaan todella syvä. Puhdistuksen jälkeen uurrokseen sivellään paksu kerros tervaa, jonka jälkeen uurros täytetään tervatulla tappuralla. Pala tappuraa painetaan syvälle uurrokseen esim. kaviokoukkua apuna käyttäen. Näin uurrokseen saadaan hapeton tila jossa pöpöt ei kasva.

Tappuratuppo tervoineen vaihdetaan päivän parin välein niin kauan kunnes uurros umpeutuu. Pitkäjänteistä puuhaa. Kaikki kolme sädettä paranivat näillä konstein. Kunnes nyt syksyllä märkien kelejen alkaessa oikeassa taka- ja etujalassa sädemätä alkoi taas jyllätä. Tervaa ja tappuraa kuluu jälleen ja nyt takasen osalta alkaa näyttää siltä että toipuminen on alkanut. Takajalan säde kasvatti uurroksen hassusti umpeen ja vasta kun avasin uurroksen vuolupuukolla auki se alkoi taas kuivahtamaan. Sädemätä viihtyy loistavasti repaleisen säteen "taskuissa" ja säde onkin pidettävä siistinä ja avonaisena jotta hoito tehoaa. Toivottavasti vaiva taas helpottaa. Kurjaa on kun hevonen on kipeä.

Tässä takajalan säde jossa sädemätä. Kuvassa ei tästä kuvakulmasta valitettavasti näy miten korkealle päkiälle uurros on noussut. Pahimmillaan kantojen väli halkeaa pitkältä matkalta ja se on hevoselle erittäin kivuliasta.

Kaiken kaikkiaan kengättömyys vaatii hevosen hoitajalta paljon viitseliäisyyttä ja asioihin perehtymistä. Nämä asiat ovat kuitenkin sellaisia jotka jokaisen hevosen omistajan olisi hyvä tiedostaa, oli hevonen sitten kengässä tai ei. Vaikka olen tässä lähiaikoina tohvelit kironnut alimpaan helvettiin kurakelien johdosta niin toisaalta jos vaan mahdollista on, pitäisin hevosen ehkä mieluummin takaa "nakuna" kuin kengässä. Kohta kuitenkin tarhassa pohjana on toivottavasti lumi ja kavio pääsisi taas kasvamaan normaaliin kuosiinsa. Vuosi on kengättömyyteen siirtyessä kuitenkin pieni aika ja tämän hevosen kohdalla sen kavioaines todennäköisesti tulee jossain kohdin olemaan niin vahva että se pystyisi kengättä elämään läpi vuoden.