Kuulumisia

Vuosi on edennyt jo helmikuun puolelle joten lähempänä kesää ollaan :) Pakkaset on lauhtuneet ja luntakin saatiin vähän lisää. Nyt vaan toivotaan ettei nämä plussakelit kaikkea sulata. Monta viikkoa kestänyt ratsastajan massiivinen selkä- sekä koko kropan kipuilu on taantunut taasen normaalille kipuasteelle ja ratsastamaan on päässyt mukavasti. Edelleenkin säästelen rankaa ja jätän harjoitusravit väliin. Joskus kyllä on pakko vähän kokeilla vaikkei se mukavalta tunnukaan. Istuntatunnit on olleet nyt pidemmällä tauolla joulun ja uudenvuoden pyhien sekä aikataulujen sopimattomuuden vuoksi. Odotan innolla että pääsisin taas valvovan silmän alle. Sitkeästi olen yrittänyt noudattaa ohjeita joka ratsastuskerralla ja tuntuu että joitakin ongelmakohtia pystyy jo paremmin hahmottamaan. Ulkopuolisen silmä ja vinkit olisi kyllä tervetulleita sillä huomaan että vaikka hahmotan jonkin epäkohdan istunnassa, niin en osaa sitä aina korjata itse niin kuin pitäisi. Jotakin muutosta on tapahtunut kylläkin koska hevonen on nykyään helpompi ja rennompi ratsastaa. Kun oma istunta loksahtaa ajoittain kohdalleen, on muutos hevosessa suuri.

Vessu on nyt liikkunut vähän kevyemmin mutta kuitenkin säännöllisesti. Edelleen vasen takajalka ottaa ylimitoitettua askelta varsinkin ulkoa sisälle tullessa, jolloin pohja muuttuu kovaksi. Ratsastaessa ja liinassa juoksuttaessa liike on aikalailla normaali. Alkuverryttelyyn täytyy varata aikaa. Jotakin siellä vasemmassa takasessa kuitenkin on vialla sillä vaikka liike normalisoituu niin pientä jäykkyyttä on kuitenkin huomattavissa. Oikeaan kierrokseen mentäessä hevonen mielellään asettaa itseään vähän ulospäin ja oikean laukan nostaminen on ajoittain hankalaa. Mitään turvotusta tai lämpöä jalassa ei ole havaittavissa. Itse epäilen vahvasti että sieltä kinnerpatit löytyvät kun aletaan tutkimaan. Joka tapauksessa klinikalle mennään kuviin, jotta saadaan selville mitä sieltä löytyy. Kinnerpatit sinällään eivät yleensä käyttöä haittaa kun muistaa niiden olemassaolon kuitenkin huomioda. Ja jos kinnerpatit sieltä löytyvät niin silloin loppuu meidän kengättömyys takastenkin osalta sillä kinnerpatti hevonen tarvitsee tietynlaisen kengityksen tukemaan jalan oikeata asentoa. Nyt kun kaviot ovat syksyn ja alkutalven jäljiltä todella lyhyet niin toivon että tämä lumi pysyisi nyt maassa, jotta kaviot pääsisivät kasvamaan kunnolla. 

Kavioista puheenollen, sitkeässä ollut vasemman etujalan sädemätä näyttää paljon paljon paremmalta. Päkiäisen kantauurre on tervehtynyt ja ainoastaan säteen uurroksessa on enää huomattavissa huonoa kudosta. Samassa kaviossa oli syksyllä iso halkeama suoraan kavion etuosassa, jonka vuoksi päädyttiin hevonen laittamaan edestä kenkään. Nyt on kengitetty kolme kertaa ja edelleen halkeamakohdassa on selkeä infektiokohta joka näkyy mustana alueena kavion sisällä halkeaman kohdalla. Kädet ja jalat ristissä toivon että tuo viheliäs kaksi vuotta kestänyt sädemätä alkaa olla oikeasti selätetty.

Poni perkules taas säikäytti omistajansa perusteellisesti kun menneen sunnuntain aamuna tuli tallilta puhelu että hevonen makailee tarhassa ja on tuskaisen oloinen. Saman tein vaatteet päälle ja tallille katsomaan tilannetta. Ihanat ihmiset olivat alkaneet heti taluttamaan tammaa ennen kuin pääsin paikalle. Hevonen oli kipeän oloinen ja selvää oli että jonkin asteinen ähky sillä oli. Tällä kertaa huolestuin kovasti sillä hevonen oli apaattinen, se haukotteli ja muljasi suullaan koko ajan. Se oli venytellyt itseään ja mennyt makuulle. Suun limakalvot olivat jo sinertävän vaaleat. Ähkyhevosia olen nähnyt monta mutta ikinä ennen en ihan tällaisilla oirella. Soitto päivystävälle eläinlääkärille joka sattui olemaan juurikin luottoeläinlääkärimme ja hän vakuutteli että ummetusähkyssä oleva hevonen käyttäytyy useasti juuri noin. Sovittiin että taluttelen muutaman tunnin ja jollei tila ala vakaantumaan niin sitten hän tulee katsomaan. Sain hevosen juomaan heti hyvin ja suolistoäänet alkoivat koventua kun vaan pysyttiin liikkeessä. Tällä kertaa ähkyoireet helpottivat onneksi muutamassa tunnissa. Useimmiten ähkyt ovat lieviä mutta luulen että jokainen hevosenomistaja lievänkin ähkyn kohdatessaan joutuu aina miettimään sitä pahinta mahdollista. Se että ähky huomatamaan heti alkuvaiheessa on varmasti monen hevosen pelastus. Meillä vartiointi pelaa ja tällaiset asiat huomataan heti. Siitä suuri kiitos ihanalle tallin väelle!

Kylmää on mutta on edes lunta.

Eskimoratsastaja

Turvat jäässä :)

Smurffiheppa

<3

Ähkypotilas :(