Ai miten niin muka tapaturma altis?

Keväällä 2011 hevonen muutti Ylöjärveltä Kangasalle ja meniköhän kolme vai neljä päivää kun vasen takajalka näytti tältä. Alku uudessa tallissa ei kovin valoisasti käyntiin lähtenyt. Tätä aiemmin hevonen oli ollut terve kokonaisen vuoden mitä se minulla oli ehtinyt olemaan.

Lähtötilanne klinikalle saavuttaessa.

Muuta selitystä ei ollut kuin että oli koheltanut tarhassa ja polkenut hokilla säären auki.
Luojan kiitos Teivossa oli sellainen päivä aikataulun puolesta että pystyivät hevosen ottamaan sinne. Päivystävä eläinlääkäri tuuppasi sen verran kipulääkettä että saatiin hevonen edes kävelemään traikkuun. Muutoin olisi pitänyt lähteä raijaamaan jalkapuolta Helsinkiin tai Hyvinkäälle. On muuten paskamainen tilanne kun ei ole omaa koppia saati sitten vetoautoa ja tarvittavaa korttia. Onnesta on ihmisiä jotka pelastavat tilanteen ja tarjoavat apuaan.

Klinikalla haavaa tarkemmin katseltuaan eläinlääkäri tuumi että hevoseläimeltä taju pois ja leikkurin puolelle. Teivon uusi leikkaussali kaatohuoneineen ja heräämöineen oli vanhoihin tiloihin verrattuna aika hieno! Edellisen hevoseni jalka tähystysleikattiin vanhalla klinikalla joten molemmat leikkaussalit on nähty.

Vamma oli eläinlääkärin mukaan syntynyt jo edellisenä päivänä. Aiheuttikin suurta ihmetystä että miten tuo oli jäänyt tallityöntekijältä illalla huomaamatta kun oli hevosta sisälle tuonut. Eläinlääkäri sanoi että ei ole todennäköisesti sitä lainkaan ontunut vielä silloin. Yön aikana tulehdus alkanut jyllätä ja aamulla hevonen sitten olikin aivan jalaton.
Ensimmäisenä kun hevosen näin niin mielessäni mietin että tuosta ei jalkaa tule. Mihin tämä kuopataan.

Mutatarhat on muutenkin syvältä mutta tässä on hyvä esimerkki siitä mitä muta kätkee parhaimmillaan alleen ja haavoja ei ajoissa huomata.

Mielenkiintoista oli että pääsin itse mukaan hoitotapahtumaan. Talutin hevosen kaatokarsinaan ja siellä sain kokea miltä tuntuu useampi sata kiloa päällä kun hevonen säikähti upottavaa pohjaa ja litisti minut huoneen nurkkaan. Rauhoitettunakin näköjään pakorefleksi pelaa oikein hyvin.

Nukutus sujui nopeasti. Tavara kanyylistä suoneen, ihmiset pihalle ja ovet kiinni. Kaatohuoneen ovessa on reikä josta riimunnaru vedetään oven toiselle puolelle. Hevosta pidetään tiukasti pää ovea vasten jotta se kaatuu turvallisesti. On se alkuun karmiva näky kun oma hevonen makaa taju kankaalla ja näyttää ihan kuolleelta. Kuitenkin siinä tilanteessa jotenkin ajatus pysyi kasassa. Kaadettu hevonen nostetaan jaloista ripustamalla leikkaussalin puolelle katossa olevan vinssin avulla. Onni oli että pääsin mukaan toimenpiteeseen ja sain seurata ihan vierestä koko tapahtuman. Ainoastaan haavan pesu tuntui pahalta katsoa, koska se harjalla jynssääminen näytti niin raa'alta puuhalta. Haava siis vain putsattiin ja sitä jouduttiin suurentamaan aika lailla jotta huonot kudokset saatiin pois. Haava oli niin syvä että luun pinnassakin näkyi pitkä viilto. Ompeleminen oli täysin pois suljettu koska haava-alue jäi niin suureksi ettei sitä saanut enää kiinni. Jukka Houttu on viisas mies sillä jos en olisi toimenpidettä nähnyt niin haavan kotihoidot olisi olleet ihan tuskaa. Avohaavan hoitaminen tässä mittakaavassa on jo aika puuhaa. Operaation lopuksi sain vielä kattavat ohjeet painesiteen tekemistä ja vaihtamista varten.

Leikkauksen loputtua hevonen nostettiin jälleen vinssin avulla ja siirrettiin heräämöön. Tämä potilas sai päähänsä jopa turvakypärän jotta edes pää olisi suojattu mikäli herääminen olisi "vauhdikas". Nousi kaikkien ihmetykseksi hyvin siististi eikä telonut itseään enää siinä vaiheessa. Kun hevonen oli sen verran tolpillaan että se käveli, siirsimme sen ratatalliin yöpymään. Kotiin Kangasalle se pääsi seuraavana päivänä. Voi sitä hörinän määrää kun menin rakkaani noutamaan. Koppiin se meni suorastaan juoksemalla. Ilmeisesti halusi äkkiä klinikasta kauas.

Potilas heräilee nukutuksesta.

Haavasta suurimmat mudat pesty ennen operaatiota. 

 

 

Leikkauksen jälkeen ensimmäinen sidoksen vaihto 11.04.2011.

14.04.2011 Laittoi kyllä ajoittain miettimään että tuleeko tästä enää jalkaa lainkaan.

18.04.2011

06.05.2011  Haavaan kasvanut rutkasti liikalihaa.

13.05.2011 Haava liikalihan poiston jälkeen.

02.06.2011 

Koppihoitoa tuli kaikkiaan kuukauden päivät. Painesiteessä jalka oli useamman viikon koska turvotteli kovasti ja infektiot iskivät ajoittain päälle. Oriprimiä meni purkki jos toinenkin. Sitten taluttelua ja tarhausta alkuun valvotusti. Käsittämättömän nopeasti tuo lähti liikalihan poiston jälkeen paranemaan ja sen jälkeen sille ei ole tarvinnut enää sen kummempia hoitoja tehdä kuin putsata ja rasvata kunnolla. Kerran jouduin itse haavaa avaamaan kun oli tehnyt onkalon sisälleen ja alkanut mätimään.

Taisi olla ensimmäinen ulkoilu koppihoiden jälkeen. Sen verran sai viedä ulos että pääsi vähän katselemaan maisemia ja ottaa muutaman askeleen.

19.08.2011 haava oli jo näin hyvä. Tällaisena se on lähestulkoon pysynytkin eikä sen kummemmaksi tule muuttumaan.

Kesäkuun alkupuolella muutimme Kangasalta Pinsiöön jossa Vessu asuikin aina tämän vuoden syyskuun loppuun saakka. Haavan parannuttua laitoin hevosen takaisin kenkään ja kesä menikin mukavasti jalan toipumista seurattessa.

Talven ja hokkien ilmestymisen myötä vamma episodi taas jatkui. Ensimmäinen talvi päästiin vähän pienemmillä vammoilla. Toki niistäkin yksi vamma taas jälleen luuta myöden.

Haava&Vekki Oy Ab:n sitoma murjottu kantapallo. Itse vammasta ei taida olla kuvaa.

No mutta mikäs se siinä? Yllättäen vasen takajalka alanivelten päältä ja taas luuhun asti. Tämä haava kasvattaa edelleen ruven jota saa nyppiä aina pois.

Näiden jälkeen elettiin kesä 2012 suhteellisen ehjinä ja jonkin aikaa päästiin talveakin aloittamaan kunnes taas eräänä iltana soi puhelin. Tallilta soitettiin että nyt on jalassa taas sellainen haava että vaatii eläinlääkärin paikalle. Koomista tai ei mutta olimme juuri tallinpitäjän kanssa samaisena päivänä muutama tunti aiemmin seisoneet hevosen tarhan edessä ja päivitelleet miten se on rauhoittunut ja ollut telomatta itseään. Hevonen siis riehuu tarhassa ja niissä tilanteissa teloo kinttunsa. 

Jäi selkeästi muistiin tämäkin päivä sillä juuri sinä päivänä satoi ensilumi. Ja sitä lunta tuli paljon. Omassa ja kaikkien muidenkin autoissa oli kesärenkaat alla ja tallille oli kuitenkin se vajaat 20 kilometriä matkaa. Hirveä rumba talvirenkailla varustetun auton metsästämisessä. Kuin onni onnettomuudessa ystäväni Susannan isä oli kolaroinut oman autonsa ja hänellä oli käytössään vara-auto (talvirenkailla varustettuna!!!) omansa ollessa korjauksessa. Lainasimme Susannan kanssa hänen isältään siis auton ja lähdimme kohti tallia. Keli oli ihan hirveä kun iltapimeässä kohti pinsiötä ajoimme.  Haavan nähtyäni soitin heti eläinlääkärille. Eläinlääkärinä päivysti onnesta Kimmo Lampinen ja siinä vaiheessa huokaisin helpotuksesta koska tiesin että ainakin hevonen saataisiin rauhoitettua. Hevoseni kärsii pienehköstä neulakammosta.

Kimmo pääsi nopeasti paikalle ja olimme putsanneet haavaa siinä vaiheessa jo niin paljon kuin pystyimme. Tallilla vastassa oli siis tämännäköinen haava. 

25.10.2012 Haava putsattu ja karvoja poistettu ympäriltä.

Ja kuten arvata saattaa ei tämän hevosen jalan tikkaaminen ole kovin helppo operaatio. Taisteltuamme hyvän tovin ilmoitti eläinlääkäri että hän ei saa tätä tikattua. Vaikka hevonen oli laitettu aivan täyteen rauhoitusainetta niin haavaa ei saatu edes puudutettua.

Vaihtoehtoina oli että lähdemme taas pääkaupunkiseudulle eläinsairaalaan ja haava ommellaan nukutuksessa tai sitten haava hoidetaan avohaavana. Päätös oli minulle helppo. Avona päätin hoitaa kun kerran oli sen näköinen että menisi ihan silläkin konstin ehkä kiinni. Riski oli tämä hoitomuoto valita mutta vanhaan vammaan verrattuna lähtökohdat olivat kuitenkin niin paljon paremmat. Joten eikun kinttu painesiteeseen ja hevoselle koppihoitoa muutama viikko. Ahkeraa haavan putsaamista ja siteen vaihtoa. 

Haavan putsaamisessa ja siteen vaihdossa ei muuten yleensä ole vaikeuksia mutta siinä vaiheessa kun haava on vielä kipeä, tulee kaviota kohti aika railakkaasti. Muutamat ensimmäiset kerrat ovat aina yhtä helvettiä mutta nopeasti sain jalan laitettua yksinkin. Tosin vaihtoehtoakaan ei ollut kun työni puolesta kävin useimmiten aamulla tallilla ja silloin siellä ei ketään ollut.

02.11.2013 painesiteen vaihto viikko tapaturman jälkeen.

09.11.2012

Jalka paketissa ulkoilemassa.

Vähänkö onnellinen kun pääsin pihalle :)

Viimeisen vamman jälkeen päätin että hevonen siirtyy elämään kengättömänä ainakin toistaiseksi. Sen verran pahaa jälkeä se onnistuu hokkiaikaan saamaan aikaiseksi. Kengättömyyttä sitten kestikin melkein vuoden verran. Tällä hetkellä neiti on kengässä ainoastaan etujaloistaan ja takasillaan kulkee vielä ainakin toistaiseksi "nakuna".